lauantai 4. lokakuuta 2014

Miltä tuntuu, kun yhdeksän kuukauden odotus päättyy kohtukuolemaan?

Kutakuinkin tältä:


olen mikroaaltouuni jossa popcornit poksahtelevat
olen kassissa hölskyvä vissypullo
pienten pyrstöjen läiske akvaariossa
perhosen siipien räpytys riisipaperivarjostimessa
olen lato jonka seiniin lumipallot tumpsahtelevat
sisältäpäin soiva rumpu, rytmit biitit fillit
pinkeäksi viritetyllä kalvolla
olen kenttä jolla yksinäinen futaaja höntsää iltaisin
           olen satoa lupaava maa                            
                                                                                             kunnes   
                                                                                                         hallayö

ja olen suljettu säkki kivenmurikoita täynnä
pysäytyskuva ja jumiin jäänyt PAUSE-nappula
olen hiutuneiden nauhojen varassa keikkuva ruumisarkku
ja voimattomuus kantajien käsivarsissa
olen Kuollutmeri, tukahtunut aalto
surun paino onnen kuoressa
olen hauta
ja haudan armahtamaton hiljaisuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti