Minulle oli selvää, että Veikkonen on läsnä ristiäisissä. Tuntui tärkeältä, että hänet mainitaan ja häntä muistetaan. En ollut aivan tyytyväinen kastepappiin; hän puhui mielestäni melko ulkokohtaisesti ja vähän turhan painokkaasti uskoa uskontoa uskomista uskossa elämistä alleviivaten. Veikkosen hän kuitenkin otti seremoniaan mukaan hyvin kauniilla ja koskettavalla tavalla. Hän sanoi, että meitä on siunattu: olemme saaneet Esikoisen, olemme hetkeksi saaneet Veikkosenkin, ja vielä olemme saaneet Silmun. Lopuksi esirukouksessa hän kiitti Jumalaa Veikkosen elämästä ja pyysi hänelle Taivaan isän huomassa hyvää hoivaa. Vaikka on olemassa kipeä suru, on olemassa myös kiitollisuus. Tuntui hienolta, että pappi sanoitti koko juhlaväelle sen, mistä on kyse: Veikkonen todella oli olemassa, ennen kuolemaa oli elämä. Ennen surua oli onni siitä pienestä elämästä.
Silmun kummeiksi kutsuimme sellaisia ystäviä, jotka ovat eläneet mukana surussa. Niin vahvasti Veikkosen ja Silmun elämät kietoutuvat yhteen. Kun Silmu sai alkunsa, ei ollut kulunut puoltakaan vuotta Veikkosen poismenosta. Jotta voi aidosti jakaa tätä vauvaonnea meidän kanssamme, on myös kohdattava ja jaettava kokemamme suru.
Olen tarkka sanojen ja merkityksien kanssa, joten virsiä ei valittu vain tavan takia, vaikka ne tyypillistä ristiäissettiä olivatkin. Jumalan kämmenellä, koska se oli Esikoisenkin ristiäisissä. Ystävä sä lapsien, koska se oli Veikkosen hautajaisissa. Näin rakentui silta veljien ja pikkusiskon tärkeiden juhlien välille. Jumalan kämmenellä myös avarakatseisen armonsa takia: "kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on". Ymmärrän tuon säkeen niin, että paikkoja on myös epäilijöille, kieltäjillekin. Ei tarvitse olla niin kamalan tunnustuksellinen kristitty uskovainen voidakseen turvata jonkun korkeamman varjelukseen. Ja Ystävä sä lapsien tietysti myös siksi, että "onni täällä vaihtelee".
Juhlan liikuttavinta antia olivat kuitenkin muut kuin kirkon sanaan kiinnittyvät tekstit. Silmun kummitäti luki ristiäisissä kauniin runonsa, joka sanoittaa osuvasti kaiken sen surun, epävarmuuden ja pelon, joiden saattelemana Silmu tuli maailmaan. Muusikkokaverit esittivät ihanan voimalaulun - sävellys yhden näistä kavereista ja sanoitus hänen siskonsa kynästä. Miten upeaa, kun ympärillä on lahjakkaita ihmisiä, joiden hengentuotteista saimme juhlassa nauttia.
Kyyneliltä ei vältytty, mutta päällimäisenä ristiäisissä oli, kuten kuuluukin, ilo uudesta elämästä. Se kaikki, mistä rakkaaksi käyneessä psalmissa numero 139 puhutaan: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä."
Silmun kummeiksi kutsuimme sellaisia ystäviä, jotka ovat eläneet mukana surussa. Niin vahvasti Veikkosen ja Silmun elämät kietoutuvat yhteen. Kun Silmu sai alkunsa, ei ollut kulunut puoltakaan vuotta Veikkosen poismenosta. Jotta voi aidosti jakaa tätä vauvaonnea meidän kanssamme, on myös kohdattava ja jaettava kokemamme suru.
Olen tarkka sanojen ja merkityksien kanssa, joten virsiä ei valittu vain tavan takia, vaikka ne tyypillistä ristiäissettiä olivatkin. Jumalan kämmenellä, koska se oli Esikoisenkin ristiäisissä. Ystävä sä lapsien, koska se oli Veikkosen hautajaisissa. Näin rakentui silta veljien ja pikkusiskon tärkeiden juhlien välille. Jumalan kämmenellä myös avarakatseisen armonsa takia: "kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on". Ymmärrän tuon säkeen niin, että paikkoja on myös epäilijöille, kieltäjillekin. Ei tarvitse olla niin kamalan tunnustuksellinen kristitty uskovainen voidakseen turvata jonkun korkeamman varjelukseen. Ja Ystävä sä lapsien tietysti myös siksi, että "onni täällä vaihtelee".
Juhlan liikuttavinta antia olivat kuitenkin muut kuin kirkon sanaan kiinnittyvät tekstit. Silmun kummitäti luki ristiäisissä kauniin runonsa, joka sanoittaa osuvasti kaiken sen surun, epävarmuuden ja pelon, joiden saattelemana Silmu tuli maailmaan. Muusikkokaverit esittivät ihanan voimalaulun - sävellys yhden näistä kavereista ja sanoitus hänen siskonsa kynästä. Miten upeaa, kun ympärillä on lahjakkaita ihmisiä, joiden hengentuotteista saimme juhlassa nauttia.
Kyyneliltä ei vältytty, mutta päällimäisenä ristiäisissä oli, kuten kuuluukin, ilo uudesta elämästä. Se kaikki, mistä rakkaaksi käyneessä psalmissa numero 139 puhutaan: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä."
