Toukokuu on äitienpäiväkuu ja synttärikuu. Kaksi merkkipäivää ensimmäistä kertaa kuolleen lapsen äitinä.
Sain jo eilen äitienpäivämuistamiset malttamattomilta miekkosiltani. Esikoinen oli päiväkodissa kasvattanut vihanneskrassin viilipurkkiin ja askarrellut kortin, jossa hän kertoi minusta näin: "Äiti on aika kiva. Äidin kanssa on kiva leikkiä pikkulegoilla." Aika kiva - jospa edes sitä olen pystynyt tänä vaikeana aikana olemaan... Tosi kiva äiti oli se, joka meillä asui ennen surua.
Mies toi töistä tullessaan ruukkukukan, enkelinsilmäpelargonian. Hän, joka pitää enkelipuheita ärsyttävänä lässynläänä, oli valinnut kukan, joka sopii juuri tähän äitienpäivään! Lisäksi mies paljasti tilanneensa minulle Long Playn vuosikerran. Ei-materiaalinen lahja täydellisesti mieleeni! Niin käsittämättömän ihania nuo pojat, iso ja pieni - todella on aihetta kiitollisuuteen, vaikka se kolmas poikani joukosta puuttuukin.
Syntymäpäivä on ensi viikolla. Viime keväästä olen vanhentunut vähintään sata vuotta. Niin kamalasti kuluneempi ja kipeästi kokeneempi olen nyt.
Toukokuussa on jotain samaa kuin vastasyntyneessä vauvassa. Tunne siitä, että kaunis hetki on lyhyydessään niin ainutlaatuinen, kohta jo ollaan seuraavassa vuodenajassa, nuppu on auennut, kukat varisseet, äkkiä avuton untuvikko kannatteleekin niskaa pontevasti, kierähtää selältä vatsalleen, ryömii kohti maailmaa.
Sateenkaaren alla kuljen taakse talven portin suljen
kostealla sammaleella seison
aurinkokin alkaa paistaa sade vaihtaa kaistaa
vaihdan mielen keltaiseen
(Aikakone: Keltainen toukokuu)
Toukokuu on ihana. Minulla sinne kuuluu - äitienpäivän lisäksi - kolmen lapsen laskettu aika, yhden syntymä sekä hääpäivä. Ja onhan se muutenkin Suvivirsi-kuukausi (jos ei sitten venähdä kesäkuulle), ja Suvivirsi on kaunis. Vappu ja siitepöly ei ole niinkään mieleen.
VastaaPoistaIhanat lahjat sait poijilta <3
Tuota olen miettinyt, että jos vauva kuolee aiemmassa vaiheessa raskautta, on noita "muistopäiviä" enemmän, kun laskettu aikakin on sellainen. Meillä kuolin-/synnyinpäivässä ja lasketussa ajassa vain kuusi päivää eroa, niin menevät sitten samoilla suremisilla jatkossa...
PoistaTänä keväänä haikeilen myös sitä, että veikkosen rakenneultra oli toukokuussa. Toinen ja viimeinen kerta, kun näin hänet elävänä. Oli uskomatonta, miten ultrassa jo näki, että poika oli ihan veljensä näköinen, niin ihana ja söpö... Onneksi on kaunis kasvokuva muistona siitäkin hetkestä.