Hautajaispäivän iltapäivänä sain veikkosen siunanneelta papilta tekstiviestin:
"Hei vielä. Kysyin, luetaanko X:n nimi pyhäinpäivänä ja jumalanpalv. Valitettavasti ei, kun on kuolleena syntynyt. Mutta taivaan Isän kirjoissa X on. Voimia teille."
Luulin yleiseksi käytännöksi, että nimeä ei lueta, mutta ilmeisesti asia onkin kirkkoherran tai jonkun muun seurakunnan päällysmiehen henkilökohtaisista näkemyksistä kiinni.
Nytpä sitten sisuunnuin sen verran, että lähetin sähköpostia seurakuntani kirkkoherralle ja seurakuntasihteerille. Jään odottamaan vastausta.
"Poikamme X syntyi kuolleena 16.10.2013. Hän oli täysiaikainen vauva, jo valmis kohdun ulkopuoliseen elämään, vanhempiensa silmissä täydellinen ja kaunis. X siunattiin sairaalan kappelissa 31.10.2013. Siunauksen toimitti sairaalapastori Y. Lapsemme haudattiin Z:n hautausmaan lastenalueelle.
Koska hautajaiset pidettiin juuri pyhäinpäivän kynnyksellä, oletin, että lapsemme nimi luettaisiin pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa muiden vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimien joukossa. Sairaalapastori ei ollut varma, millainen käytäntö on kohtuun kuolleiden osalta, ja hän lupasi tarkistaa asian. Suureksi pettymykseksi saimme kuulla, että kuolleena syntyneitä ei kirkollisissa ilmoituksissa lueta.
Sittemmin olen kuullut, että muualla Suomessa monissakin seurakunnissa myös kuolleina syntyneet hautaan siunatut luetaan kirkossa. Vaikka kuollutta ei voikaan virallisesti nimetä ja merkitä väestötietorekisteriin, monessa seurakunnassa lapsi on tunnustettu vanhempiensa antamalla nimellä. Mikäli vanhemmat eivät ole nimenneet lasta tai halunneet nimeä luettavan, on kirkollisissa ilmoituksissa kuolleiden kertomisen yhteydessä mainittu poikavauva/tyttövauva ja perheen sukunimi.
Raskausviikon 22 jälkeen kohtuun kuolleiden lasten vanhemmilla on hautausvelvollisuus. Olen kuitenkin tullut vertaistuen kautta tietämään, että myös tätä rajaa varhaisemmilla viikoilla kuolleena syntyneiden vauvojen nimet on toisaalla kirkossa luettu, mikäli vanhemmat ovat niin toivoneet. Juuri näin kirkon kuuluisikin mielestäni toimia - tunnustaa hyvin lyhyeksikin jääneen elämän arvo.
Ihmettelen suuresti seurakuntamme käytäntöä jättää kuolleena syntyneet hautaan siunatut mainitsematta jumalanpalveluksessa. Pitäisikö tämä tulkita niin, että lastamme ei kirkon silmissä ole virallisesti ollut olemassa? Että hänellä ei ole pääsyä Taivaan isän luokse?
Kohtukuolema on valtava tragedia. Menetetty vauva on rakas ja odotettu perheenjäsen, josta vanhemmat joutuvat kipeästi luopumaan. Usein - kuten meidänkin perheemme tapauksessa - vanhemmat ovat kohtukuoleman sattuessa ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa joutuvat järjestämään hautajaiset.
Mielestäni on surullista, että kirkko, jonka nimenomaan pitäisi tarjota lohtua sureville vanhemmille suurimman hädän ja murheen hetkellä, kääntää selkänsä määrittämällä kuolleena syntyneet lapset vähempiarvoiseksi kuin kohdun ulkopuolella eläneet.
Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, miten nuoret aikuiset ovat etääntyneet kirkosta ja seurakunnan toiminnasta. Kuolleena syntyneiden lasten mainitsematta jättäminen ei ainakaan paranna tavallisten tapakristittyjen kirkkosuhdetta.
Toivon, että voisitte seurakunnassa tarkistaa käytäntöänne ja jatkossa tarjota kohtukuoleman kokeneille vanhemmille lohdutusta tunnustamalla heidän lapsensa myös Jumalan lapsiksi, joiden nimi voidaan kirkollisissa ilmoituksissa seurakunnan kuolleiden jäsenten joukossa lukea."
Hienoa, että jaksoit antaa palautetta. Asiallinen ja perusteellinen kirje. Toivottavasti seurakunta ottaa palautteesi vakavasti ja käytännöt muuttuisivat.
VastaaPoistat: Kohtuun kuolleen pojan äiti
Tosi outoa... Ja niinkuin laitoit, taitaa tuo teidän tapaus olla se poikkeavampi käytäntö, en ole ennen kuullut että ei olisi luettu. Kyllä vaan meidän vauvan nimi luettiin, kyn muiden kohdalla sanottiin ikä, meidän vauvan kohdalla sanottiin pienenä vauvana ja oli vielä seurakuntasanomissa ja paikallislehdessäkin hautaansiunatuissa, siellä muiden kuolleiden mukana. Ainoa postikin, mikä ikinä tuli enkelin nimellä oli kutsu pyhäinpäivän messuun missä myös kaikkien kuolleiden nimet luettiin. xxx xxx omaiset luki kuoressa <3
VastaaPoistaToivottavasti saat fiksun vastauksen.
Onpas ikävä juttu. Minulle ei tullut mieleenkään ettei lapsemme nimeä kirkossa luettaisi, olihan hänet haudattu seurakunnan hautausmaalle. Meidän pojan nimi luettiin hautaansiunattujen joukossa seuraavana sunnuntaina hautajaisista, kuin myös pyhäinpäivänäkin. Sekä paikallisen lehden kirkollisissa luki myös poikamme nimi hautaansiunattujen kohdalla. Toivottavasti teidän seurakunnassakin käytäntöä muutettaisiin kohtukuolemien osalta, onhan he ihan yhtä tärkeitä kuin sellaiset jotka ovat esimerkiksi muutaman minuutin olleet elossa ja vasta sitten kuolleet tai kauemmin eläneet. Voimia sinulle! <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Sain seurakuntasihteeriltä viestin, jossa hän pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että kyseessä oli virhe. Jostain syystä virastosta oli papille annettu virheellinen tieto. (Joku sijainen? Joku asiasta tietämätön tehnyt omia päätelmiään?)
VastaaPoistaJäin vain nyt hieman ihmettelemään sitä, miten pappi oli tästä asiasta ymmällään; luulisi hänen sairaalapastorina siunanneen aiemminkin kohtuunkuolleita ja tietävän, mikä käytäntö nimen lukemisen osalta on...
Seurakuntasihteeri sanoi vastauksessaan myös, että veikkosen nimi voitaisiin vielä nyt jälkikäteenkin lukea kirkossa tai julkaista lehdessä. Kokisin itse sen vähän oudoksi tässä vaiheessa; silloin surun akuutissa vaiheessa syksyllä se olisi tuntunut tärkeältä.
Hyvä mieli tuli kuitenkin siitä, että yleinen käytäntö on sittenkin siis sama kuin muualla, ja seurakunnassamme kuolleena syntyneiden vauvojen vanhemmat saavat kirkolta tunnustuksen siitä, että heidän lapsensa ovat olleet olemassa.
Pyydä, että ensi syksynä pyhäinpäivänä lukevat? Silloin kuitenkin muistetaan kaikkia vuoden aikana lähteneitä. Meidänkin vauva kuoli syyskuussa, niin silloin pappi kysyi halutaanko heti sinä pyhäinpäivänä vai vasta
Poistaseuraavana,
Tuo voisi olla ihan hyvä idea, kiitos vinkistä!
PoistaOlipa huonosti hoidettu asia seurakunnalta. Onneksi sentään seurakuntasihteeri sinulle vastasi. Toivottavasti myös kirkkoherra esittäisi oman pahoittelunsa asiassa.
VastaaPoistaSain pahoittelevan viestin myös kirkkoherralta. Hän kertoi itsekin siunanneensa joskus kuolleena syntyneen lapsen ja huolehtineensa, että nimi oli kirkossa myös luettu. Sairaalapastori myös soitti minulle omat pahoittelunsa, vaikka hänhän oli vain toiminut saamansa ohjeistuksen mukaan, joten en kokenut, että hänen olisi tarvinnut erikseen pahoitella.
VastaaPoistaVähän hölmökin olo tuli, ei tämä nyt ehkä mulle olisi edes ollut näin big issue, mutta tulipa nyt ilmaistua mielipide asiasta ja varmistettua, että seurakunnassani jatkossa kohtukuoleman kohdanneet vanhemmat saavat parempaa kohtelua.
Mietit kirjoituksessasi onko kirkon kanta että eikö kohtuun kuolleella lapsella ole sijaa taivaassa. Valitettavasti todella moni kirjan oppinut pappi näin ajattelee.. Olen ollut kastetilaisuudessa jossa pappi sanoi, nyt tämä perkeleen lapsi on otettu seurakunnan jäseneksi ja hän on taivaan perillinen! Ja täyttä puppua! Psalmissa 139 sanotaan että jo idussani sinä minut tunsit ja siinä tulee aivan selväksi että lapsi on jumalan "tunnustama" jo hedelmöityksestä lähtien. Kaste on tärkeä ja siinä otetaan maallisen seurakunnan jäseneksi mutta ei lapsen pelastuminen ole yhdenkään papin kädessä. Toinen fakta on pakko myös kirjoittaa. Raamatussa puhutaan myös että kaikista kansoista ja kaikista kielistä jumala korjaa valittuja. Kuinka paljon on aikojen kuluessa ollut eristäytyneinä kansoja ja kuollut sukupuuttoon ennen kristinuskoa. Ne valitut on juuri näitä pieniä lapsia.. Tämä kaikki tietysti on tyhjää jos ei usko raamattuun jumalan sanana.
VastaaPoistaJoo, olen lukenut, että aikoinaan kuolleena syntyneet haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle, kun olivat kastamattomia. Tai että, jos pelättiin lapsen kuolevan synnytyksessä, saatettiin suorittaan kaste kohdunsuulle! Harmi, jos/kun nykyäänkin vielä on pappeja, jotka näiden vanhojen oppien mukaan ajattelevat. Jotenkin aika tekopyhää mielestäni. Jos joku ihminen voi olla synnitön, niin lapsi, joka ei ole ehtinyt ensimmäistäkään hengenvetoa vetää. Tuo psalmi 139 (tai ne sen tietyt jakeet) on kyllä tosi kaunis ja lohdullinen. Se luettiin poikamme hautajaisissa.
Poistatosi tökerö virhe seurakunnaltanne, onneksi edes pahoittelivat asiaa. Olen vasta löytänyt blogisi ja niiin pahoillani että olette tämän maailman kauheimman asian kohtaamaan, otan osaa suruunne <3 lapsikaste on sitäpaitsi suhteellisen tuore ilmiö, eikä todellakaan kastamattomat joudu helvettiin, ei ikinä! Sylettää, että jotkut papit edes kehtaavat sellaista väittää. Uskon, että teidän poika on ehdottomasti taivaassa <3
VastaaPoistaKiitos osanotosta ja kommentista!
PoistaMietin aiemmin myös, että melko ristiriitaista sekin, kun esim. aborttikeskusteluissa kirkonmiehet vetoavat juuri siihen, että elämä alkaa jo kohdussa ja on arvokasta hedelmöittymisestä asti... Ja jos miettii jotain syntinäkökohtaa, niin kuka voisi olla synnittömämpi kuin syntymätön lapsi...