Aikuisiällä lapsenuskoni alkoi vähitellen murtua. Ja nyt veikkosen kuoleman jälkeen olen yhtäkkiä tilanteessa, jossa joudun uudelleen miettimään suhdettani Jumalaan (tai sana, jota mieluummin itse käytän: jumaluuteen) ja taivaaseen ja kuolemanjälkeiseen. On ahdistava ajatus, että lapseni vain makaisi mullan alla maatumassa; tietysti haluaisin uskoa, että hänen sielunsa on jossakin tallessa. Mutta oikeasti en aivan tiedä, mihin uskon ja miten. Vähän sama juttu kuin niiden kohtalonajatusten kanssa: välillä uskoni on vahvaa ja välillä olematonta.
Osui aamupalalla kalenterista silmiin: tänään on Marian ilmestyspäivä. Mietin sitä stooria enkelistä kertomassa viattomalle Marialle, että kuules likka, nyt on niin, että oot raskaana ja yhdeksän kuukauden päästä synnytät ruumiillistuneen Jumalan. (Ei tarvinnut siis Marian pelätä keskenmenoa tai kohtukuolemaa!)
Ja sitten tuli mieleen CMX:n biisi, jota muinoin huolettomassa ja lapsettomassa elämässä raivopäisesti tanssittiin baarissa. Ja en tiedä, miten mikään nyt liittyy mihinkään, mutta ehkä jotenkin niin, että kaikenlaisista tarinoista ja laulunsanoista poimii koko ajan asioita, jotka sopivat omaan elämäntilanteeseen: lapsen menettämisen suruun ja uuden lapsen haaveeseen.
Rukoilen sinua, Maria!
Anna minulle elämä!
--
Puhutaan paikasta
missä jokainen uni käy toteen.
Puhutaan pitkästä taipaleesta
taivaanvahvuuden reunalle.
A.W.Yrjänä
Hyvä biisi!
VastaaPoistaMariasta tuli mieleeni, että oli sekin sattuma, että juuri silloin kun kirkossa luettiin meidän tyttö kuolleissa, koko messun teksti oli täynnä Mariaa ja syntymää ja vauvaa ja mitä kaikkea (Herran (sic) kiitos, että suurin osa hävinnyt mielestä). Eikä tässä vielä tarpeeksi: koko kirkkosali oli täynnä vastentahtoisia rippikoululaisia keräämässä passiinsa leimaa. Eiväthän ne jaksaneet siellä istua, puhelimet kiersivät ja yliseksuaalinen teinikihinä täytti korkeaa tilaa.
Vajoa siinä sitten penkkiisi. Ja pappikin olisi tarvinnut muutaman kurssin näytelmäilmaisua.
Onneksi ensi sunnuntaina on vain "Dagen för Ålands demilitarisering", kun on Tyhjän sylin rukoushetki.
Olen yllättynyt, kun olen sittemmin kuullut, että monessakin paikassa on luettu kuolleena syntyneet kirkossa. Veikkosen hautajaiset pidettiin juuri pyhäinpäivän kynnyksellä ja ajattelin, että mennään kirkkoon kuulemaan hänet kaikkien vuoden aikana kuolleiden kanssa.
VastaaPoistaSain sitten papilta tekstarin, jossa hän kertoi, että "valitettavasti veikkosen nimeä ei lueta, kun on kuolleena syntynyt". Tässä siis ilmeisesti seurakuntakohtaisia eroja... Jotkut vanhoilliset varmaan ovat entisajan linjolla, että kun kastamattomana kuolee, niin saisi vaan kirkkomaan aidan toiselle puolelle haudata eikä nyt herran tähden ainakaan voida nimeltä kirkossa mainita! Tällaiset nihkeilyt eivät kyllä auta lainkaan siinä, että saataisiin tapakristittyjen kirkkosuhdetta yhtään tiiviimmäksi.
Huh! Meillä täällä asia on ainakin ihan vanhempien päätettävissä. Tytön nimi luettiin kirkossa jo ennen siunausta, ihan niin kuin kaksostenkin aikoinaan. Voi joko ilmoittaa varsinaisen nimen tai sitten tavalla "Minna ja Matti Meikäläisen poikavauva". En ole ikinä ennen kuullut, että kuolleena syntyneiden nimeä ei suostuttaisi lukemaan. Toki sen tiedän, että kuolleita ei kasteta eikä edes myöhäisillä viikoilla syntyneitä kirjata, joten nimi on ennemminkin "psykologinen apu".
VastaaPoistaNo juu, ei tosiaan nosta kirkon pisteitä taas.
Jäin nyt vielä miettimään, olisiko tapauksessamme ollutkin kyse siitä, että ei luettu nimeä, kun kuolleena syntynyttä ei virallisesti voi nimetä, että jos kuitenkin luettiin "poikavauva sukunimi"... Tosin papin viestistä jäin siihen ymmärrykseen, ettei luettu ollenkaan. Hän kun laittoi vielä jotenkin lohduttelevasti, että "taivaan isän kirjoissa lapsenne kuitenkin on". Olin kyllä kovin mielipahainen tästä, vaikka ei kirkkosuhteeni mikään erityinen ennestäänkään ollut.
VastaaPoistaVoi ei. Onpa ikävä kuulla, ettei nimeä luettu. Siihen ei pitäisi olla mitään estettä. Meillä hautajaisten jälkeen luettiin "Poikavauva [Sukunimi]", mutta Pyhäinpäivänä pappi luki vauvan nimen (tosin soitin erikseen ja varmistin, että luetaanhan ja miten). Uskoisin, että teidän vauvan nimi voitaisiin lukea tämän vuoden pyhäinpäivänä, jos niin tahdotte. Kannattaa kysyä seurakunnasta! Voimia jokaiseen päivään!
VastaaPoistat. Kohtuun kuolleen pojan äiti
Kiitos kommentista. Jospa saisin aikaiseksi ainakin antaa seurakuntaan palautetta asiasta... Nimen lukeminen olisi kuitenkin jonkinlainen tunnustus siitä, että lapsi on ollut olemassa, vaikkei kohdun ulkopuolella päivääkään elänyt. On kurjaa, jos kyseessä onkin meidän kohdallamme ollut vain jonkin vanhoillisen jäärän henkilökohtainen linjaus.
PoistaKovasti voimia myös sinulle!
Voi kuinka pahoillani olen puolestanne, kun kuulen, ettei lapsenne nimeä ole luettu kirkossa.
VastaaPoistaVoisit (jos vain jaksat) olla yhteydessä seurakuntaan ja pyytää, että nimi luetaan Pyhäinpäivänä.
Monilla paikkakunnilla järjestetään myös Tyhjän sylin kirkkohetkiä, tervetuloa sellaiseen!
T. Pappi
Kiitos kommentistasi, pappi! Olinkin sitten yhteydessä seurakuntaan, sain pahoittelut asiasta ja lupauksen, että tänä vuonna nimi luetaan Pyhäinpäivänä.
Poista