Small talk

- No mitenkäs teillä on mennyt vauvan kanssa?
- Tosi hyvin, tää on tämmönen melko tyytyväinen tapaus.
- Nukkuu hyvin?
- Joo, jonku pari-kolme kertaa syö yössä, en mä niin pidä lukua, kun vieressä nukkuu, niin siinähän ne yösyötöt helposti puoliunessa menee.
- Se on kyllä ihanaa, jos vauva nukkuu hyvin. Meillä nuo molemmat on ollut niiiin huonoja nukkumaan. Tuntu, etten ite nukkunu kolmeen vuoteen yhtään!


- Mites teillä on mennyt?
- Oikein mukavasti kiitos, ainakin tähän asti tää on ollut aika helppo ja rauhallinen vauva.
- Ootte terveenä pysyny?
- No joo, semmosta pientä nuhaisuutta aina välillä ollut, ei voi oikein välttyä, ku Esikoinen tuo pöpöjä päiväkodista, mutta ei nyt mitään isompaa.
- Meillä ollaan niiiiiin paljon sairasteltu, koko ajan on joku flunssa päällä. Välillä kyllä jo tuntuu, että pää hajoaa, kun ei me ikinä päästä oikein ihmisiäkään näkemään, siis koko ajan jotakin tautia!


Ollaan ruokailemassa, Silmu nukkuu kopassa pöydän vieressä.
- Sä oot niiiiin onnekas, kun saat syödä rauhassa. Sillon ku meidän lapset oli vauvoja, niin mä en ikinä saanut tälleen istua pöydässä ja seurustella ja syödä ruokaani lämpimänä.
- Joo, en mä valita...


Ei ole koliikkia, allergiaa, refluksia, korvakierrettä. Olen tosi onnekas (kop kop). Ja tiedättekös mitä, en aio onneani tai onnekkuuttani häpeillä yhtään!

Toisaalta ajattelen sitten niinkin, että onnekas on myös se, jonka suurin vauva-asioihin liittyvä vastoinkäyminen on koliikki, allergia, refluksi tai korvakierre eikä esim. kuolema.

Vauhtia akupunktiosta? (Ja vähäsen nurinaa)

- Akupunktiohoitaja ja vyöhyketerapeutti X puhelimessa.
- Ulpukka tässä hei. Kyselen noista akupunktioista. Teetkö sellaisia synnytyksen käynnistymiseen tähtääviä hoitoja?
- Kyllä niitä olen tehnyt. Sullako on sellainen tilanne... millainen tarkalleen ottaen?
- No siis, mulla edellinen vauva kuoli kohtuun lasketun ajan jälkeen, niin nyt ollaan henkisistä syistä käynnistämässä pari viikkoa ennen laskettua jo. Ajattelin, jos vielä kokeilisi sitä akupunktiota ennen sairaalassa käynnistämistä.
- Onko sulla lapsia ennestään?
- Siis eläviä lapsia? Joo, reilu 4,5-vuotias poika.
- Okei, olet siis synnyttänyt aiemminkin.
- Niin, kaksi kertaa, oli myös se kuolleen vauvan synnytys viime syksynä...


Olen jopa omassa kaveripiirissäni viime aikoina törmännyt tilanteisiin, joissa ikään kuin "unohdetaan", että olen synnyttänyt Veikkosen aivan täysin normaalisti alakautta. Kun on tullut puhe siitä, että Silmu syntyy käynnistyksellä, minulle on mainittu, että "käynnistetty synnytyshän monesti on rankempi kuin luonnollisesti alkanut". Aha. Kiva, kun kerroit - tosin onhan tässä minulla itsellänikin kokemusta molemmista... Käynnistys vieläpä on tehty suuremmalla Cytotec-annoksella kuin normitapauksissa...

Tavallaan ymmärrän, että kuolleen vauvan synnytys on helppo "unohtaa". Ulkopuolisten on ehkä vaikeaa käsittää, että ihan ne samat samat vaiheet supistuksineen, ponnistuksineen, jälkeisineen siinä käydään läpi. Kyse on varmaan siitäkin, että asia on liian tuskallinen ja pelottavakin ajateltavaksi. Kuitenkin. Aika irvokasta se on, kun Veikkonen oli sentään täysiaikainen, isohko vauva, maailmaantulomitoiltaan elävänä syntynyttä veljeään suurempi... Ja miten rakas muisto se synnytyskokemus minulle on! Siksikin tuntuu pahalta, että se sivuutetaan.


No siitä akupunktiosta, varasin ajan. Suotavaa olisi kai tehdä useampi hoitokerta, mutta koska näillä viikoilla onnistumisaste ei välttämättä ole kumminkaan kovin hyvä ja jokainen kerta maksaa rahaa, ajattelin nyt tyytyä kokeilemaan vain kerran. Aika on varattu ensi viikon alkupuolelle päivää ennen äitiyspoliaikaa, jolta on tarkoitus jäädä sairaalaan. Hyvällä lykyllä pääsen synnärille siis jo päivän suunniteltua aiemmin...