Epäreilu elämä

Jos onkin kohtalo, kohtuutta ei ole.

Tämän päivän Hesarissa kerrotaan perheestä, joka menetti kaksi vauvaa kohtukuolemalle. (Linkki juttuun) Vertaistuen piirissä on tullut vastaan ihan liian monta perhettä, joita suunnaton lapsen menettämisen suru on kohdannut useammin kuin kerran. Se tuntuu niin käsittämättömän kamalalta ja epäreilulta asialta, ettei sitä pysty sanoiksi pukemaan.

Minua raivostuttaa lukea, että lääkärit ja hoitajat olivat vakuutelleet jutun perheelle, että salama ei iske samaan puuhun kahdesti. Perheelle oli sanottu, että heidän olisi todennäköisempää saada lottovoitto kuin kokea toinen kohtukuolema. Valitettavasti ihan todennäköisyyslaskentaa suorittamallakin noiden puheiden voidaan todeta olevan puppua. Tietysti on harvinaista, että näin järkyttävästi käy, mutta se, että jokin on harvinaista, ei tarkoita, että se olisi mahdotonta. Joku todellinen ihminen sekin aina on, joka saa sen "lottovoiton helvetistä".

Kohtukuoleman jälkeen moni haluaa vielä yrittää saada elävän vauvan - ja moni onneksi saakin. Uusi raskaus tarkoittaa kuitenkin useimmille valtavaa huolta ja pelkoa. Huolet ja pelot tulee ottaa todesta, ja menetyksen jälkeen raskaana olevalle tulee tarjota kaikki mahdollinen apu ja tuki.

Ihmisen sitkeyttä, lannistumattomuutta kovimpienkin koettelemusten kohdatessa, en lakkaa ihmettelemästä ja ihastelemasta. Haastateltu perhe uskalsi lähteä vielä uuteen yritykseen kahdenkin menetyksen jälkeen - ja se kannatti.