Liikuttaa se tsempin, kannustuksen ja myötäelon määrä, jota olen viime päivinä osakseni saanut. Viestiä pukkaa, puhelua. Hengessä ollaan mukana, hyvää toivotaan ja toivotetaan, hyvään uskotaan.
Joudun yhä nieleskelemään "seuraavan kerran nähdessämme sulla on vauva sylissä" -puheille, sille kaikelle varmuudelle, miten "pian on nyytti kainalossa".
Tekee mieli sanoa hys hys, älkää puhuko ajatuksianne ääneen. Niin haurasta on kaikki, että pelkään jonkun väärän sanan vielä tämän lähellä olevan onnen mahdollisuuden rikkovan. Jotain häiritseviä taikauskokeloja kai pyörittelen.
Mutta palokärki on vain palokärki. Eikä se ollut edes meidän pihassa, kun sen pari viikkoa sitten näin. Metsikössä oli, kauempana kotoa. Ei ole merkkejä eikä enteitä pahasta, jos ei yhtä paljon hyvästäkin. Ihan on siitä kiinni, miten katsoo ja tulkitsee.
Olin tänään siellä akupunktiossa. Vaikka ajanvarauspuhelusta jäi nihkeä fiilis, hoitaja oli sydämellinen ja mukava. Käynnistyspisteiden käsittelyn lisäksi hän teki rentouttavaa hoitoa. Sitähän ne luomusynnyttäjäidealistitkin korostavat, että rentoutuminen on avain synnytyksen käynnistymiseen ja etenemiseen.
Hoidon aikana tuli yksi kipeähkö supistus. Muuten oli vain raukea olo. Kuitenkin kun lähdin hoidosta, sain kävellessäni melko napakoita supistuksia. Kävelin kaupungilla lopulta pari tuntia ja tein joululahjaostoksia (nyt vasta havahduin siihen, että eipä moiseen ehkä kohta ole aikaa/tilaisuutta/motivaatiota!). En oikein usko, että synnytys on käynnistymässä, mutta jospa nämä tuntemukset, joita päivän mittaan on ollut, kuitenkin avaisivat tietä sen verran, että käynnistäminen sairaalassa olisi sitten sujuvampaa.
Kohdunsuun tilanne oli jo pari viikkoa sitten sen verran lupaava, että käynnistystapa on todennäköisimmin joko ballonki tai kalvojen puhkaisu. Huomenna aamupäivällä menen äitiyspolille ja sydämestäni toivon, että siltä reissulta jään synnyttämään. Sen verran varoiteltiin, että jos saleissa on ruuhkaa, käynnistys voi vielä siirtyä seuraavaan päivään (tai jopa seuraaviin päiviin!), mutta elän nyt ihan täysin siinä ajatuksessa, että kotiin ei enää tarvitsisi lähteä odottelemaan. Onneksi loppuvuosi ei varsinaisesti ole mitään syntyvyyden ruuhkahuippuaikaa.
Tänään fiilis on ollut yllättävän reipas ja hyvä. Täysillä en tosin uskalla vieläkään luottaa. Ja saa nähdä, millaiset pelkopeikot mielen pimennoista vielä pomppaavat esiin illan ja yön tullen...
Suurin pelko on ollut se, mistä on kokemusta, kohtukuolema. Nyt kun maali häämöttää, menettämisenpelko on alkanut yhä enemmän ottaa myös uusia muotoja. Eilisiltana suoritin kiellettyjä googlauksia:
sykelasku synnytys hätäsektio (14700 tulosta)
vauvan hapenpuute synnytyksessä (5370 tulosta)
sydänvika ultrista huolimatta (3150 tulosta)
yllätyksenä vakavasti sairas lapsi (79600 tulosta)
Akupunktiohoitajan vastaanoton eteisessä oli seinävaatteeseen painettuna Desiderata-runo. Sen rivit olisin eilen tarvinnut hillitsemään Google-kauhujani: "Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua äkillisen epäonnen kohdatessa. Mutta älä masenna itseäsi kuvittelemalla."
Ja nyt, kun en voi muuta kuin odottaa huomista ja toivoa parasta, nämä sanat rauhoittavat myös: "[V]aikka sitä joskus epäilisitkin, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehittyy niin kuin sen tulee."
Tsemppiä kovasti! Olette ajatuksissa :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHei, en ole ennen kommentoinut koska löysin blogisi vasta noin viikko sitten. Luin sen muutamalla istumalla alusta nykypäivään asti ja välillä tuli kyyneleet silmiin. En osaa sanoiksi pukea sitä miten pahoillani olen, että menetit oman lapsesi sillä tavalla. Halusin sanoa näin synnytyksesi kynnyksellä, että vaikka olemme toisillemme ventovieraita niin olet(te) usein ajatuksissa ja käyn usein tarkistamassa blogista miten odotus sujuu. Toivon kaikkea hyvää perheellesi ja toivon, että tuleva synnytyksesi sujuu mahdollisimman hyvin. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos, Pandora! <3
Poistatoivottavasti sinun maailmankaikkeutesi saa huomenna niitä kaikkein kauneimpia sävyjä <3
VastaaPoistaVarjelusta ja turvaa maailmaantulomatkalle <3
Kiitos, Turnip, ihana tsempparini <3
PoistaTäällä eletään taustalla hengessä mukana. Toivottavasti huominen olisi teidän päivä! <3
VastaaPoistaVoimia, varjelusta ja enkeleitä teille kaikille! Täällä elelen hengessä kovasti mukana ja rukoilen, että kaikki menee hienosti! ♥
VastaaPoistaSamalla elän itse tuota hetkeä jo tulevaisuuteen omassa elämässäni, kävin tänään ensimmäisessä ultrassa ja ehkä meillekin ensi kesänä tulee vihdoin elävä vauva.
♥
//minea
Paljon tsemppiä! Toivon sinulle mielenrauhaa, ja tietysti ennen kaikkea sitä, että saat pienen Silmusesi pian syliin <3
VastaaPoistaPaljon, paljon tsemppiä ja voimia! <3 Hengessä olen mukana. Sormet ja varpaat täällä ristissä, että kaikki menee hyvin.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä teille kaikille! Synnytystä odottavien osastolla vielä venaillaan, että action alkaa...
VastaaPoistaJa minea <3! Onnea toivotan matkalle, jonka varrella pelko ja toivo vuorottelevat.
Minäki uus lukija..en muista enää mistä löysin sun blogin mutta pari viikkoa meni ku iltalukemisena luin blogin läpi. Oot ollu paljo ajatuksissa ja sun tekstejä on kiva lukea ku osaat niin hyvin kirjottaa. :) Itse esikoista odotan ja haluan tietää kaikki vaarat mitä raskauden aikana voi sattua..vähän niinku toivoa parasta ja pelätä pahinta. Oon pari päivää ootellu josko sais kuulla hyviä uutisia täällä blogissa. Edelleen ilmeisesti jännitetään. :)
VastaaPoistaOlen jo hyvän tovin seurannut blogiasi ja ollut niin järkyttynyt, hämmentynyt ja surullinen menetyksenne johdosta. Jännityksellä olen seurannut Silmun odotustasi ja miettinyt/toivonut/rukoillut teidän molempien puolesta.
VastaaPoistaVoimia ja tsemppiä tulevaan ! Jään myös odottelemaan uutisia :)
Kiitos, tinnssku ja JNN! Kiva kuulla uusista lukijoista. Yhä odotellaan. Ei anna yliaikaisuuteen taipuvainen kroppa helpolla periksi,
VastaaPoistaSilmu kai haluaisi vielä jatkaa masussa kasvamista. Mieli äidillä kuitenkin nyt positiivinen, kun saa tiheästi seurata sydänkäyrää ja takana on rauhoittavan lääkkeen turvin hyvin nukuttu yö. :)
Mua jännittää, kävin heti aamulla täällä kyttäämässä onko tullut mitään uutta, hätäinen kuin olen..! :D Tsemppiä kovasti, asiat menevät varmasti omalla painollaan :)
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että kaikki on hyvin <3 :). Olen myötäelänyt elämäsi eri vaiheita hiljaa taustalla. Se on jännää miten voi eläytyä toisen ihmisen kokemuksiin niin syvästi.
VastaaPoistaSeurasin blogiasi alusta asti ja nyt löysin tämän uudelleen. Uskomattoman ihanaa, että kohta pitelet pientä nyyttiä rinnallasi. Kaikki tulee menemään varmasti hyvin, usko vaan.
Minulla on esikoisesi ikäinen poikalapsi. Hänen (sinun lapsesi) mietteensä kuulostavat jotenkin niin ihanilta ja niin lapsen maailmaa kuvaavilta :).
Minä meinasin menettää poikani vauvana. Sain kuitenkin hänet pitää. Maailmani ei kuitenkaan ole koskaan palannut ennalleen sen kokemuksen jälkeen. Jokainen lapsi on ihme, myös Veikkonen. Hän kävi ja lähti, mutta jäi silti ikuisiksi ajoiksi. Hän muutti elämänne suunnan, halusitte tai ette. En halua kuulostaa sen enempää jeesustelijalta (en kuulu kirkkoonkaan), mutta tiedän, että hänellä on hyvä olla. Siellä on paljon pieniä enkeleitä hänen luonaan. Uskoisin, että Veikkonen lähettää nyt äidilleen ja tulevalle sisarukselleen rakkautta ja onnea syntymään. Hän suojelee koko perhettänne, veljeänsä ja isää. Hänen sielunsa elää teissä ikuisesti. Nämä ajatukset ovat syntyneet minulle oman poikani lähes menettämisen ja hyvän ystäväni vauvan kuoleman jälkeen.
Rauhaa, rakkautta, valoa ja voimaa teille koko perheelle ja pienen ihmisen ensimmäisiin hetkiin <3 <3 <3. Lähetän teille positiivista energiaa ja valoa <3.
Jään myös odottelemaan uutisia :).
Älä pelkää pimeää pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.
Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.
Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla kivulla lunastettuna.
Rakkaudella: <3