Muistan koko päivän aamusta iltaan. Se oli mukava ja touhukas päivä. Leivoimme veljesi kanssa vierasvaraa pakkaseen. Muistan, mikä mekko minulla oli päälläni, miten kaunis ja täysi vauvamasu sen alla. Siniristiliput syyssäässä.
Vain muutama prosentti vauvoista syntyy laskettuna päivänään. Olisi sekin silti ollut todennäköisempää kuin se, mitä lopulta tapahtui: vain muutama promille täysiaikaisista vauvoista kuolee ennen syntymäänsä.
Vuosi, todellakin vuosi siitä päivästä. Enkä vieläkään käsitä, en voi käsittää, miten tässä sitten kävi näin...
Odotuksen loppuaikoina mielessäni häivähti jonakin hetkenä tuonen lehto, öinen lehto. Sille on rationaalinen selitys: Sydämeni laulu on Aleksis Kiven tunnetuimpia tekstejä, omaan mieleeni erityisesti nuoruuden kuoroajoilta Sibeliuksen sävellyksenä syöpynyt. Siinä tuuditaan lasta, lapseni laskettu aika oli kansalliskirjailijan päivänä, niin mieli yhdisteli asioita. Sen kummemmasta ei tarvitse olla kyse.
Mutta muistan myös hieman kavahtaneeni sitä, että ajattelin laulua. Viimeisilläni raskaana soitin päässäni laulua, joka sopisi vauvan hautajaisiin. Todella - vein ajatuksen niin pitkälle: tämähän sopisi vauvan hautajaisiin. Jos haluaa uskoa enteisiin ja sen sellaisiin, tässä voisi nähdä viestin, jonka maailmankaikkeudelta sain: se tulee kohtalosi olemaan, lapsesi saattaminen tuonen herran hietakehtoon.
Jos vain tällaisena päivänä tavoittaisin Kiven sanojen lohdun: siell' on lapsen lysti olla.
Että jossakin olet, et kokonaan poissa, ja missä ikinä oletkin, on sinun hyvä.
Ihmeellisiä yhteensattumuksia nämä kyllä ovat. Tätä runoa minäkin muistan lukeneeni kasvavalle vatsalleni kuusi vuotta sitten. Ajattelin myös kuinka hienoa olisikaan kun Poika päätyisi maailmaan juuri laskettuna päivänään,vielä hyvän ystävän syntymäpäivänä.Lippujen liehuessa saloissa. Mutta minä en koskaan ole päässyt laskettuun päivään saakka, joten sen päivän tunnelmista en tiedä. Esikoisen sain pitää, mutta seuraava piti minunkin sinne hietakehtoon antaa.
VastaaPoistaOlen lukenut tuota viimeistä virkettä uudestaan ja uudestaan. Tuntuu, että siinä on kaikki.
Ulpukka <3
Turnip <3
PoistaSe, että sait esikoisesi elävänä, vaikka hänelle tätä runoa luit, kertoo siitä, ettei välttämättä tuonelaan tuutimisella ja sillä, miten sitten käy, tarvitse olla mitään maagis-mystistä yhteyttä... :) (Seitsemässä veljeksessäkin Eeron vaimo Anna laulaa tätä laulua elävälle lapselleen!)
Ylipäänsä monet nykypäivänäkin käytetyt kehtolaulut ovat kai alun perin "kuoleman kehtolauluja" - muistan jostain lukeneeni, että missään muualla kuin itämerensuomalaisilla kansoilla ei ole tapana laulaa eläville vauvoille tuonelan tuutulauluja. Kai se kertoo jotain kansanluonteestamme...
Nämä päivämääräjutut on kyllä niin ihmeellisiä, mutta näen lohdun viestejä niissä toisaalta. <3
Kuulostaa tutulta. Ehkä jotkut on niin herriä että vaistoaa tai sitten pelko tekee tepposet. Itse jostain syystä muutama päivä ennen synnytystä aloin kuuntelemaan prinsessalle-kappaletta. Ihan kamalaa kun nyt kuuntelee niitä sanoja. Kaikki on niin päivän selvää. En voi vieläkään kuunnella tuota laulua ja jos jossain sen kuulen laitan kyllä sormet korviin..-M-
VastaaPoistaNämä on näitä selittämättömiä asioita... Ehkä jonain päivänä vielä voit kuunnella Prinsessalle ja pystyt kääntäämään tuon kokemuksesi myös lohdulliseksi. Minua ainakin välillä auttaa jonkinlainen fatalismi: näin nyt oli tarkoitettu, en olisi voinut tapahtumien kulkua muuttaa, vaikka ehkä ennalta jotain viestejä sainkin... Että viestien tarkoitus olikin ikään kuin etukäteen "varoitella" tulevasta surusta...
Poista