Miltä tuntuu, kun yhdeksän kuukauden odotus päättyy kohtukuolemaan?

Kutakuinkin tältä:

olen mikroaaltouuni jossa popcornit poksahtelevat

olen kassissa hölskyvä vissypullo

pienten pyrstöjen läiske akvaariossa
perhosen siipien räpytys riisipaperivarjostimessa

olen lato jonka seiniin lumipallot tumpsahtelevat
sisältäpäin soiva rumpu, rytmit biitit fillit
pinkeäksi viritetyllä kalvolla

olen kenttä jolla yksinäinen futaaja höntsää iltaisin

           olen satoa lupaava maa                            

                                                                                             kunnes   

                                                                                                         hallayö

ja olen suljettu säkki kivenmurikoita täynnä

pysäytyskuva ja jumiin jäänyt PAUSE-nappula

olen hiutuneiden nauhojen varassa keikkuva ruumisarkku

ja voimattomuus kantajien käsivarsissa
olen Kuollutmeri, tukahtunut aalto

surun paino onnen kuoressa

olen hauta

ja haudan armahtamaton hiljaisuus