Olen kiikkunut pelon ja toivon välillä huhtikuun alusta saakka. Vuoroin haaveillut, vuoroin maalannut piruja seinille. Nyt, kun voi sanoa raskauden jo olevan melkein loppusuoralla, alan kuitenkin vasta oikeasti ymmärtää, että sisälläni kasvaa ihminen, jolla on olemassa kaikki mahdollisuudet päästä syliini elävänä. Torjunta on ollut sittenkin vielä vahvempaa kuin olen itse ymmärtänytkään.
Luultavasti jonkinlainen epäusko kulkee mukana loppuun saakka. Viikkojen eteneminen ei vähennä vaan pikemminkin lisää pelkoani. Viimeksi Se tapahtui aivan raskauden lopussa. Missään kohtaa ei ole turvallista, mutta minun kokemusmaailmassani vauva on sitä suuremmassa vaarassa mitä pitemmälle odotus ehtii.
Kulunut vertaus löysästä hirrestä on alvariinsa mielessäni. Siltä tämä tuntuu, äärimmäisen epämiellyttävä epävarmuus: kiristyykö köysi, ehtiikö kuristaa minut, vai saanko lopulta armahduksen?
Välillä v*tuttaa pelätä näin paljon! On se nyt kumma, kun koko muu maailma uskoo, että kaikki menee hyvin, mutta minä en vain millään pysty hyppäämään täysillä toivon kelkkaan. (Pakko tosin todeta, että aivan yksin en ole: mies taitaa pelätä ihan yhtä paljon.)
Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon alussa, mutta fyysistä läsnäoloa kotikonttorin ulkopuolella vaativat työasiat tulivat päätökseen eilen.
Läksiäislämpö, oi.
Nyt saa TOIVO tehdä tulevien viikkojen TO DO -listan:
- luottamusprojektipeitto valmiiksi
- ehkä jotain muitakin käsityöhommia
- perusteellinen pesänrakennussiivous
- vauvanvaatteiden ja -tarvikkeiden hakeminen varastosta ja laittaminen paikoilleen
- mahdolliset hankinnat
- masun valokuvausta
- mamman omia hemmotteluhetkiä
- sairaalakassin pakkaaminen (no huh huh, tämän ajatteleminenkin huimaa!)
Toivon lista on loistavan hyvä! Älä unohda leipoa ja kokata pakastimeen ;)
VastaaPoistaAi niin, se! Ja jo kesäkuussahan visioin tekeväni ne joululaatikot ja muut valmiiksi kans. Tässähän tulee ihan kiire kohta näiden toivohommien kanssa! ;)
PoistaErittäin hyvä toivolista <3 (itse pakkailin sairaalakassin supistusten jo alettua ;) ) Ennen kaikkea äidin hemmottelua!!
VastaaPoistaTuttu vi***s. V***i kun kaikki sanoivat ja USKOIVAT ehdoitta että kaikki menee tottakai hyvin. Kun itsekin olisi voinut, edes pikkuriikkusen heittäytyä siihen huolettomaan olotilaan, missä vaan leppoisasti odotellaan.
Kyllä minäkin uskon että nyt kaikki menee täydellisesti <3
Teidän kanssasisarten usko hyvään on kumminkin helpompi ottaa vastaa, kun tietää teidän tällä samalla vaikealla tiellä pyristelleen ja tasan ymmärtävän, millaista menetyksen jälkeinen raskaus on... Välillä tulee aina se olo, että olen täysi hullu, kun tähän ryhdyin, mutta pakko nyt vaan tsempata toivoa ja uskoa, että lopputulos on kaiken tämän tuskailun arvoinen. :)
PoistaGo toivo go toivo GO! ^_^
VastaaPoistaVoi että, hyvää äitiyslomaa. Niin ne päivät vaan vähenee. Toivon ja rukoilen sulle ihania hetkiä vielä ilman pientä täällä ja erityisesti sitten kun hän täällä on. :) ♥
//minea
Kiitos, minea! <3
PoistaKovasti onnea loppuraskauteen!!! <3 Uskon, että kaikki sujuu hyvin! Nyt vaan toivolistaa toteuttamaan. :)
VastaaPoistaKiitos, Helkky! Mitä sinulle nykyään kuuluu, miten voit?
PoistaHyvin on mennyt. Teen töitä parina päivänä viikossa ja muuten olen pojan kanssa kotona. Arki rullaa eteenpäin. Olen luullakseni löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan tämän asian suhteen. Ainakin toistaiseksi.
PoistaMonesti olen miettinyt, että miten sinä voit ja mitä tuntemuksia uusi raskaus on herättänyt. Nyt vasta uskaltauduin lukemaan. Pidin kokonaan taukoa blogeista lopetettuani oman kirjoittamisen. Mutta nyt aion käydä seuraamassa täällä. :)
Mukava kuulla, että tällä hetkellä olo on sulla rauhallinen. Osaviikkoinen työ on varmasti hyvä juttu. Valoa pimeään vuodenaikaan ja kaikkea hyvää tulevaan teidän perheelle!
Poista