Kun palasimme sairaalasta veikkosen kuolemaa seuraavana päivänä, parvekkeelle lehahti talitintti. Se istahti tyhjien vaunujen työntöaisalle. Käyttövaunut odottivat vielä varastossa, mutta pari viikkoa aiemmin oli haettu tuttavilta toiset, jo monessa perheessä päiväunikäytössä kiertäneet vaunut vauvan parvekkeella nukuttamista varten.
Myöhemminkin syksyllä näin talitintin usein, joskus niitä oli montakin. Kerran näytti ihan siltä kuin lintu olisi käynyt kurkkaamassa vaunuihin: eikö siellä todella nuku ketään?
Koko talven vaunut seisoivat parvekkeella. Kangasosat homehtuivat pilalle. Keväällä vaunut heitettiin kaatiskuormaan.
Lintuja ei enää näkynyt.
Kunnes ihan viime päivinä on talitintti tullut vierailuilleen taas. Pari kertaa se on käynyt istumassa parvekkeella riippuvan muistolyhdyn päällä.
Me emme tiedä mitä linnunsydän tuntee,
kun siipi ei enää kanna
ja alla on meren hauta.
Yhtä vähän me tiedämme
pienestä suloisesta sisarestamme,
yhtä vähän kultasydämisestä veljestämme,
kun he putoavat.
Ihmiselämä ja linnun lento
ovat yhtä huimia, yhtä katkeavia
ja muistomerkin arvoisia.
Viljo Kajava
Oih, yksi ihanimmista Kajavan runoista! Ja niin kaunis lintu siellä istuskelee kivellä.
VastaaPoistaMeidänkin takapihalla viime päivinä vieraillut, josko jotakin syötävää vielä keksisi, pikkuinen talitintti.
<3 Veikkonen itse vai viestintuoja?
VastaaPoistaMinua kävi surun alkutaipaleella tosi monella hautausmaareissulla pieni sinitiainen tervehtimässä. Istui usein hautalyhdyn päällä ja keikisteli minulle. Ja minä ihailin. Ehkäpä pieni taivaanprinsessani kävi keimailemassa?
Mulle tulee aina hymy huulille ja parempi mieli näistä kohtaamisista.
Esikoinen ainakin ajattelee, että pikkuveli itse se on, aina riemastuu linnun nähdessään - tosin hänelle veikkonen on esiintynyt myös mm. oravana ja KASTEMATONA ;)
VastaaPoistaJotenkin tämä lintukokemus oli niin merkityksellinen, että tuntui selvältä valinnalta hautakiveenkin sellainen koristukseksi laittaa. Kivifirman valikoimissa ei ollut talitinttiä, mutta "mietiskelevä varpunen" oli vähintäänkin yhtä sopiva.
Kyllä näihin lohdun merkkeihin aina vaan kannattaa tarttua, kun niitä meille tarjoillaan. <3