Minähän nimittäin uskon saavani tämän vauvan, elävänä, kotiin! Yhteiskuntakin uskoo vauvan tuloon niin paljon, että tililleni on tänään maksettu raha, jolla voin ostaa vaikka jonkun lämpöisen Ruskovillan bodyn tai ihania prinsessahörhellyksiä tytölleni. Veljien (tai ehkä totuudenmukaisemmin sen ainoan elävän veljen) vanhoja kamppeita on meillä säilössä niin paljon, että emme kokeneet pakkausta tarpeelliseksi.
Mutta eihän tytölle voi olla tarjolla vain poikien vanhaa... Lauantaisen Siivouspäivän kirppispöydässä myyjä kokoili jo tavaroitaan pois, kun näin pikkuiset bodyt. Pakotin itseni uskaltamaan. Eivät nämä ehkä edes ole mielestäni erityisen nättejä, vähäsen jo käytössä kulahtaneitakin, mutta tartuin hetkeen, siihen pieneen innostuksen kipinään, joka sisälläni syttyi, kun näin jotain tyttövauvalle sopivaa. Ja hinta oli 50 senttiä kappaleelta, että eipä mennyt paljon rahaa hukkaan, jos vauvaa ei kotiin saadakaan... (Tsot tsot, Ulpukka, ei noita ajatuksia TOIVOpostaukseen!!!) Olen hypistellyt bodeja ja haaveillut ja ajatellut, että kyllä tämä haave kantaa, näille tulee käyttäjä.
Luottamusprojekti on edennyt yhtäkkiä niin pitkälle, että tilkkuja alkaa olla kasassa peitollinen. Seuraavaksi pitäisi päätellä langanpäät ja ruveta yhdistämään paloista kokonaisuus.
Ja konkreettisin toivon ilmentymä tässä... Se, mihin kameran objektiivikin haluaisi tarkentua. Kaiken henkisen ja fyysisen olemiseni keskipiste tällä hetkellä. Välillä pelokkaan linssin läpi katseltuna, mutta kun vähän tsemppaa, niin kyllä se toivokin mukana pysyy!
Superhieno tilkkutäkki, mahtava maha ja vieläpä melkein sama laskettu aika kun meidän Neiti S:lläkin oli :) Onnea, pidä toi!
VastaaPoistaKiitos! Ei tää tsemppifiilis kyllä ihan luonnostaan tule, mutta PAKKO yrittää nyt vähän... Prkleen pelko, pysy loitolla! :)
PoistaHienoa Ulpukka <3 Nuiji se pelko sinne pimeään maanrakoon ja anna toivon kasvaa suureksi ja vahvaksi! Niin tuttua kaikki. Toivon hetkinä sitä jo näki vauvan keinumassa sitterissä takkatulen edessä, uskalsi ostaa ensimmäiset pienet vaatteet. pelon hetkellä teki mieli vetää vatsa sisään ja olla niinkuin mitään ei olisikaan...
VastaaPoistaToivotaan nyt, että toivo pysyy niskan päällä pitkään <3
Tänään juuri yksi kaveri sanoi minulle, että "jos jotain sattuu, niin eikö se ole ihan yhtä kamalaa, vaikka olisitkin vähän haaveillut ja ostellut vaatteita ja suunnitellut tulevaa"... Niinhän se on, järjellä ajateltuna, mutta kun ei tässä järki edellä mennä ollenkaan...
PoistaMutta tuli varsin hyvä fiilis noiden kuvien ottamisesta ja tämän postauksen kirjoittamisesta, joten kyllä tämä itsensä psyykkaaminen ehkä vähäsen kuitenkin kannattaa. Yritän pitää tästä kiinni. :)
Hah, sulla on fiksu kaveri :) Juuri noilla sanoilla psykologi psyykkasi mua ihan alkuraskaudesta loppuun asti. Että surisinko muka yhtään vähempää jos jotain tapahtuisi? Sitten ainakin olisi positiiviset muistot joita vaalia. Vaan helppohan se vierestä on totuuksia laukoa...
PoistaNiin, tuo on niin järkeenkäypä ajatus, helppoa sanoa ja ymmärtääkin, mutta käytännön tasolla se ei ihan noin toimikaan aina... Tunteet ja järki harvoin kulkevat yhtä matkaa. :) Itse olen nyt yrittänyt tarrata myös yhden vertaisen ajatukseen siitä, että ajattelisi tätä odotusaikaa jo yhteisenä tärkeänä aikana vauvan kanssa eikä niin, että tämä on "vain" odotusta. Kyllä tässä välillä saa aikamoisia taikatemppuja tehdä, että psyykkaus (joko omasta tai jonkun toisen toimesta) tuottaa tulosta, mutta onneksi tänään on hyvä fiilis jatkunut kuitenkin... :)
PoistaMä ihastuin tohon sun luottamusprojektiin sekä ihan käsityönä että varsinkin ajatuksena niin kovasti, että joudun varmaankin varastamaan idean itselleni, jos ja kun toivottavasti taas jossain vaiheessa saan omaa pientä sisälläni kasvatella.
VastaaPoistaMäkin toivottelen voimia TOIVOlle, että pysyy lujasti niskan päällä. Ja silloin kun ei pysy, ettei pelko saa liian kovaa otetta kuitenkaan. ♥
//minea
Kiitos ihanasta kommentistasi, minea!
PoistaToivon, että pääset pian masua kasvattelemaan ja neulomaan peittoa omalle pienellesi! <3
Puhallan täältä toivolle paljon lisää puhtia ja annan pelolle kenkää! Jos se kuitenki yrittää palata ja käydä ylivoimaiseksi, palaa tähän tekstiisi ja muistele sitä hyvää oloa joka tämän postauksen tekemisestä tuli. Näin TOIVO saa taas lisää voimaa kasvaa. :)
VastaaPoistaKiitos! Ja hyvä vinkki - välillä tosiaan meinaa käydä niin, että tämä tsemppifiilis hukkuu pelkojen ja arkistressin alle. :)
Poista