11 kuukautta

1 kuukausi vuosipäivään.

Pahin suru kuulemma kestää vuoden. Voin sanoa jo nyt, että PYH ja PAH. Tällaisessa surussa vuosi on lyhyt aika, alkusoittoa. Ei tähän kuukautta vaille vuoteen edes ole mahtunut kovin paljon puhtaan surun hetkiä. Surun mukanaan tuomat syyllisyys, viha, katkeruus, kateus, ahdistus, omanarvontunnottomuus ja häpeä ovat olleet kukin vuorollaan tunneskaalan ykkössijalla. Uuden raskauden edetessä taistoon ykköspaikasta ovat käyneet pelko ja toivo. Siinä kisailussa suru on suosiolla vetäytynyt kolmoseksi.

Totta kai suru on läsnä, pysyvästi sydämessäni, ikävä veikkosta kohtaan on tässä kuoleman vuodenajassa hurjan kova. Tällä hetkellä raskaus vie kuitenkin huomioni ja voimani, ja suru on sen vuoksi mennyt jollain tavalla jäihin. Surutyö, sureminen, asian käsitteleminen on vielä täysin kesken. Niin että toivottavasti kukaan ei tule minulle kuukauden päästä puhumaan siitä, miten suru varmaan nyt vuoden täyttyessä alkaa pikkuhiljaa helpottaa...


86 blogitekstiä. Kirjoittaminen on ollut äärettömän tärkeää. Sitä se on ollut minulle aina, äikän yo-aineenikin kirjoitin aikanaan otsikolla "Kirjoittaminen - itseilmaisua ja terapiaa". Blogia en ollut kuitenkaan koskaan aiemmin pitänyt. Vuorovaikutus, kokemusten jakaminen ja kaikki se ihana tuki ja kannustus, jota olen kommentoijilta saanut, ovat osoittaneet, että tässä kohtaa elämääni blogin aloittaminen oli loistava ajatus. On huikeaa, että omia tuntojaan sanoittamalla voi myös tavallaan auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Ja se kohdatuksi, kuulluksi, ymmärretyksi tulemisen tunne, kun ei kirjoita vain pöytälaatikkoon vaan ihan oikeille ihmisille siellä läppäreiden ja tablettien valossa! Taputuksia itselleni, että keksin ja rohkenin tähän ryhtyä!


3 lääkereseptiä: nukahtamiseen, ahdistukseen, masennukseen. Toiveestani lääkitys ajettiin alas positiivisen testin jälkeen. Käyttöaika jäi siis lopulta varsin lyhyeksi; loppukeväästä saakka olen ollut lääkkeittä. Viime aikoina, kun mieli on keikkunut laidasta laitaan ja käynnit ammattiauttajan luona ovat menneet itkeskelyksi, lääkkeet on usein mainittu. On sellaisiakin, joita voi käyttää raskaana. Älä nyt itteäs liian koville laita. Koen kuitenkin, että selviän ilman. Vuosipäivän suru ja loppuraskauden pelko osuvat lähekkäin, ja on väistämätöntä, että henkinen vointini ei voi tässä kohtaa olla kesän seesteisten päivien tasolla. Se, mitä tunnen, on tilanteessani normaalia ja luonnollista. Kipeää, vaikeaa, tuskallista toki, mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt taida olla kuin elää päivä kerrallaan tämänkin syksyn yli.


Satamäärin legopalikoita levällään pitkin lattiaa. Vuosi sitten kesällä, kun asuimme vielä ahtaasti entisessä kodissamme, kuvittelin näyn. Miten ikäero olisi tässä kohtaa hankala, kun toisella on jo ison lapsen leikit ja pienempi niin kovasti haluaisi mukaan. Ja miten sydän kurkussa niitä pikkuruisia muovinkappaleita kaiveltaisiin sen taaperon suusta... Tilavampi koti tutulta rakkaalta asuinalueelta löytyi lopulta, ehdimme muuttamaan juuri ajoissa pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Esikoinen sai oman huoneen, jonka oven hän voisi vetää kiinni saadakseen leikkirauhan. Täällä ollaan oltu nyt jo yli vuosi. Puuttuu vain se 1 pikkuveli esikoisen leikkejä sotkemasta.


3 vauvatreffit viikon sisällä. Tai siis kolmet treffit vauvallisten ystävien kanssa. Vauvatreffeillä kai pitäisi olla omakin vauva mukana? Vaikka onhan minulla, peräti kaksi, yksi tuossa sydämen kohdalla kaihertamassa ja toinen himppasen alempana myllertämässä. Tunteet vauvojen näkemisen suhteen vaihtelevat. Viime aikoina etukäteisahdistusta on ollut taas enemmän. Tilanteet menevät yleensä kuitenkin ihan hyvin. En lepertele, en ota syliin, mutta en enää myöskään muserru.


63 neuletilkkua, joista teen peittoa tulevalle vauvasilmulleni. Luotan, luotan, kyllä minä luotan, pelkojen läpi menen luottamus lyhtynäni.


10 kerran kortti mammajoogaan, paitsi nyt kertoja jäljellä enää yhdeksän. Enempää en kai ehtisi käyttääkään, jos/kun synnytys käynnistetään 38 raskausviikon täyttyessä. Tarkoittaako se tosiaan, että voisin saada silmun syliini noin 10 viikon kuluttua? Tuuletuksen paikka!!! (Ja huutomerkkien!!!)

Haudalla pimenevässä illassa palaa kynttilä. Sinä et ole siellä. Olet tässä lähelläni, olethan?