Tuon pätkän olen kirjoittanut keskenmenoni jälkeen. Silloin mietin paljon sitä, miten moni nainen on kokenut saman, eikä sitä voi ulospäin nähdä. Tilastoja on erilaisia, mutta kaikki ne kertovat surun yleisyydestä: joka viides, joka kolmas, joka tapauksessa niin yllättävän moni kokee unelman valumisen verenä pois.
Mutta paljon on meitäkin, jotka pääsimme pitemmälle, nautimme/kärsimme läpi koko raskauden, pahoinvoinnit ja liitoskivut, ihanat potkut kylkiluissa. Ja silti jouduimme luopumaan.
Tänään kesämökkipaikkakunnan pikkukaupan jonossa seisoi edessäni nainen, jonka kesätoppi paljasti yläselkään tatuoidun enkelin. Kuvan alla oli päivämäärä ja nimi. Koska päivämääriä oli vain yksi, ajattelin heti, että hänen tarinansa voi olla hyvinkin samankaltainen kuin minun.
Vertaispalstoilla kohtalotoverit ovat kertoneet muistotatuoinneistaan. Minäkin olen suunnitellut sellaisen ottamista. Haluaisin näkyväksi osan siitä, mitä aina kannan mukanani. Tosin mietin jotain viitteellisempää, en ehkä haluaisi nimeä ja päivämäärää, vain pienen kuvan, joka minulle kantaa tärkeintä merkitystä, mutta ulospäin saattaa näyttää vain viattomalta koristukselta.
Olin suunnitelmissani jo sen verran pitkällä, että tammikuussa kysyin tatuointiaikaa ystävän suosittelemasta paikasta. Ajan olisin saanut maaliskuun loppupuolelle. Silloin en kuitenkaan halunnut mennä hakkauttamaan mustetta ihoon, koska maaliskuun kohdalla kalenterissa oli huutomerkki yrityskiellon loppumista markkeeraamassa. Ja onni tosiaan, etten tatuointia mennyt ottamaan - muuten joutuisin nyt miettimään sen mahdollisia haittoja kohdussani kasvavalle uuden elämän silmulle.
Tatuointiaie on nyt siis siirtynyt tuonnemmaksi, mutta tarve kantaa veikkosta konkreettisella tavalla mukana on pysynyt. Vertaisäidit ovat hankkineet Käpy ry:n koruja. Ehkä sellainen olisi hyvä? Siinä olisi myös viesti muille saman kokeneille, jotka Kävyn tuntevat: tässä menee yksi heistä, yksi meistä.
Ehkä tällainen? Lisää koruja täällä
Hei Ulpukka, löysin tänään blogisi kun olen hiljalleen tutustunut kohtukuolema-aiheisiin blogeihin menetettyäni tällä viikolla toisen lapseni, samasta syystä...olen ahminut tekstejäsi, taidan olla parhaillaan huhtikuussa menossa ja voin allekirjoittaa niin monet sanomisesi! Minäkin olen kokenut keskenmenon, meillä on yksi esikoislapsi ja tämä toinen, joka olisi tullut niin sopivalla ikäerolla ja erittäin toivottuna lapsena, menetettiin äkkiarvaamatta RV 38+5.
VastaaPoistaTuska on sanoinkuvaamaton mutta saan itsekin lohtua kirjoittamisesta ja erityisesti saman kohdanneiden tarinoista.
Onnea uuden raskauden johdosta, tuntuu todella lohdulliselta lukea, että noinkin voi käydä.
Voi Verona, otan osaa valtavaan suruusi! Tuntuu kamalalta ajatella, että elät niitä kipeitä ensimmäisiä päiviä vasta... Ja sinäkin olit jo odotuksessa ihan loppumetreillä. Hengeveto kerrallaan nyt, kyllä se aika sitten kuitenkin helpotusta tuo, vaikka suru tässä kohtaakin, pian yhdeksän kuukautta menetyksestä, on toki vielä kova.
PoistaOn lämmittävää kuulla, että olet saanut kirjoituksistani lohtua. Myös minulle kohtalotoverien kokemukset ovat olleet tärkeänä tukena tällä tiellä. Toivottavasti löydät vertaistuen pariin muutenkin. Jos haluat kirjoitella tai kysellä tarkemmin mistä vain, laita sähköpostia.
Voimia, voimia, vielä kerran voimia!
Kiitos paljon! Kyllähän tämä vieläkin tuntuu painajaiselta, josta koko ajan toivon herääväni. Valitettavasti pikkuisemme menehtymisestä on kulunut jo yli viikko, joten tämä painajainen ei taida koskaan loppuakaan...Tänään oli hieman helpompi päivä, koska sain puhua, puhua ja puhua, joten uskottava on että aika ja tämä puhuminen tuovat hiljalleen helpotusta tuskaan.
VastaaPoistaJa kiitos tarjouksesta - saatanpa vielä tarttuakin siihen.
Kaverillani on äidilleen tarkoitettu tatuointi jossa on vanha taskukello, joka näyttää tiettyä aikaa ja pöllö kellon vieressä. Aika on hänen äitinsä kuolinaika ja pöllö kuvastaa äidin viisautta.
VastaaPoistaTavallaan ei liity asiaan, mutta samaan tapaan varmasti olisi lohduttavaa kantaa lasta ihollaan.
Kiitos kommentistasi, Feerya. Olen myös miettinyt, että jokin tuollainen viitteellinen symboliikka mahdollisessa muistotatuoinnissa olisi kiva. Linnut ovat olleet merkityksellisiä lapseni kuoleman jälkeen. Höyhentä olen miettinyt myös, se voisi viitata paitsi lintuun myös enkeliin.
Poista