Minulla on tälle päivälle oma henkilökohtainen merkitykseni, joka kyllä käy hyvin yksiin pyhäinpäivän kanssa: Veikkosen hautajaiset olivat tasan kaksi vuotta sitten. Nyt olen hyvilläni siitä, että ne ehtivät olla lokakuun puolella. Lokakuu on suruni kuukausi, marraskuusta kääntyy uusi lehti taas. Vielä pari kuukautta päivä pimenee, mutta edessä on ihania valon juhlia: Silmun 1-vuotispäivä, joulu.
Esikoista harmitti, kun kaverin Halloween-kemut jäivät väliin sairastumisen takia. Hautausmaalle piti kuitenkin koko perheellä mennä, vaikka poika potilaana olikin. Kun kerroin, että nyt on sellainen pyhäinpäiväkin, jolloin muistetaan kuolleita, lapsi protestoi: "Ei sitä varten tarvitse sinne hautausmaalle mennä. On se Veikkonen mulla mielessä koko ajan muutenkin." Miten sattuvasti sanottu. Kaikkina päivinä me muistamme, arjessa ja juhlassa.
Vein eilen hautuumaalle kynttilän Veikkoselle ja kaikille muille äitiensä kohtuihin menehtyneille. Veikkosen muisto elää kaikkialla, myös meissä jotka emme häntä tunteneet. Paljon voimia ja uskoa tulevaan ❤️. Vielä tulee kauniimpiakin päiviä.
VastaaPoistaKiitos paljon, Catnip! Todella lämmittävää ja koskettavaa kuulla, että olet eilen Veikkosta muistanut. <3
PoistaOlipa taas kaunista hautausmaalla. Katseiden vaihto lastenlehdossa muiden kynttilän tuojien kanssa on myös jotenkin lohduttavaa. Tässä ollaan, me ja he, muistamme, kynttilät loistakoon taivaisiin <3
VastaaPoistaAiemmin minua on vähän ahdistanut näiden "virallisten hautausmaapäivien" ruuhka ja hässäkkä, mutta nyt tuntui oikeastaan aika lämmittävältä, että siellä oli niin kova kuhina ja kynttilöitä valtavasti. Että ihmiset muistaa, käy haudoilla edes joskus, on se vaan tarpeellinen päivä tämä pyhäinpäiväkin.
PoistaVeikkosen syntypäiväpäivänä tapasimme eräällä naapurihaudalla isoisän, joka kertoi lapsenlapsensa tarinan ja me kerroimme omamme. Se oli hieno ja vahva kohtaaminen.