Aurinko paistaa niin kiivaasti, kevään tuntu ilmassa jo. Tämän päivän tolkuton valo muistuttaa minua viime vuodesta. Olin lohduttomissa, raskaissa, masentuneissa ja vihaisissa fiiliksissä, päivät olivat pelkkää selviytymistaistelua.
Ja tänään sitten pitkä vaunulenkki sohjoontuvilla kaduilla, kotona sylittelyä ja tissittelyä siinä määrin, että kaikki aiotut koti- ynnä muut hommat seisovat. Ja olen niin huikean onnellinen!
Te, joille valo on nyt viheliäistä, kevään tulo ja vuodenaikojen vaihtuminen tuskallista muistojen kohtaamista - teille haluan sanoa, että kyllä se vielä helpottaa. Vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Kulman takana voi olla jotain hyvää odottamassa. Jaksakaa uskoa siihen.
Meillä nyt kulunut se 3kk ja olen huomannut, että suru on vähän jo muuttanut muotoaan. Vaikka vielä on niitä huonoja päiviä. Marraskuussa en uskonut ollenkaan tulevaan, se oli yhtä maailmanloppua joka päivä..
VastaaPoistaPitää vain uskoa ja elää päivä kerrallaan :)
Niin, päivä ja hetki kerrallaan valoa kohti!
PoistaHaluan kiittää sinua Ulpukka. Blogisi on ollut yksi tärkein tukijani näinä vaikeina aikoina. Sinulla on kirjoittamisen lahja.
VastaaPoistaMeille syntyi suru marraskuussa 2014. Pieni kaunis enkelipoika raskausviikolla 26. Täysin yllättäen lomamatkalla kaukana Suomesta.
Toivon sinulle ja kohtalotovereilleni kaikkea hyvää.
Otan osaa suruusi. Elät raskaita aikoja, voimia jokaiseen hetkeen! Tuntuu hienolta ja tärkeältä kuulla, että olet saanut blogistani tukea. Se olikin yksi toiveistani, kun aloin kirjoittaa. Ajattelin, että tämä olisi terapiaa itselleni ja ehkä voisi samalla tarjota myös jotain samastumispintaa ja lohtua toisille saman surun kokeneille. Emme ole yksin, meitä tämän kohtalon kokeneita on lopulta niin paljon...
PoistaLisääntyvää valoa myös sinulle.