Joulukyyneleet

Päiväkodin joulupuurohetkessä joulukuun alussa se alkoi. Yksi tädeistä soitteli pianolla taustamusiikkia, ja yhtäkkiä tonttulaulujen lomassa biisiksi vaihtui Taivas sylissäni, joka on yhtä paha, ellei pahempikin, kuin Varpunen jouluaamuna. Helmassani kantaa itse taivastako saan? Niin kaunis ja niin kamala. Kyynelten kihoaminen silmiin tuntui kiusalliselta, jouduin tekemään töitä estääkseni patoa murtumasta kokonaan.

Asuinalueeni perinteikkääseen joululauluiltaan en tänä(kään) vuonna mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että kevyt liikutus luiskahtaa räkäitkuromahduksen puolelle naapuruston nähden.

Sittemmin joululauluja on tullut kuultua ja kuunneltua sen verran paljon, että jopa nämä tunteikkaimmatkin sävelmät ovat menneet välillä ohi tyystin kyynelittä. 

Toissa vuonna ymmärsin, että on sentään hyvä, kun on olemassa sellaisiakin joululauluja, kuten Elsa Koposen tekstiin tehty Tuikkikaa oi joulun tähtöset. Sen pateettiselle viimeiselle säkeistölle on aikoinaan tullut naureskeltuakin, mutta eipä naurattanut kaksi vuotta sitten yhtään.

Kerran loppuun satu joulun saa.

Suru säveliä sumentaapi.

Kerran silmäin täyttää kyyneleet,

virtaa vuolahina tuskan veet.

Siks oi tähtisilmät loistakaa!

Viime vuonna jonakin joulunaluspäivistä pötköttelin sohvalla vastasyntynyt Silmu rintani päällä ja kuuntelin radiosta Soile Isokosken joulukonserttia. Tuttujen, kanonisoitujen laulujen lisäksi ohjelmassa oli muutama vähemmän tunnettu kappale. Yksi niistä oli Pikku Veikon joulurukous. Jo nimen kuuleminen sai minut valpastumaan. Ja voi, mitkä sanat! Googlauksen myötä kävi ilmi, että teksti on Antti Rytkösen (1870-1930) ja tunnetaan myös nimellä Pikku Maijan rukous. Laulun Pikku Veikko on elävä poika, mutta minä kuulin kappaleen ilman muuta niin, että oma taivaan Veikkoseni se siinä pyytää siunausta eläville perheenjäsenilleen. Ja vieläpä sureville omistettu säepari, mikä aarre tämä pieni laulu onkaan! Netistä ei löytynyt laulua suoraan tähän linkattavaksi, mutta Soile Isokosken tulkinta on kyllä Spotifyssa. 

Näiden sanojen myötä toivotan blogini lukijoille rauhaisaa joulua.

Siunaa, hyvä Jumala,

isä, äitikulta,

siunaa rakas mummuni,

joka vietiin multa.

Joulust' anna iloita

heidän maailmassa,

mummun joulu olkohon

hauska taivahassa.

Siunaa isot veikkoni,

Antero ja Ahti,

siunaa Sirkka siskoni,

nuket, Miisu, Vahti.

Siunaa pikkulintuset,

anna heille ruokaa,

lohdutusta sille suo,

surussa ken huokaa.

Siunaa myöskin minua,

jok' oon lapsi pieni,

joulunlapsi ohjatkoon

askeleeni, tieni.

Antti Rytkönen

Pixabay