Ympyrän sulkeutuminen jälleen kerran

Tänä yönä nojaan vihreään,
nojaan silmuista pienimpään.
Sen katseesta kasvaa kumous
ja kätketty korkeus.

Jos oppisin, siemen, sinusta,
miten juurtuu juureton, 
niin tekisin metsän kivusta
ja surusta kuutamon.

Aulikki Oksanen


Vuosi sitten tein miehelleni ilkeän jäynän. Laitoin hänelle töihin tekstiviestin: "Menkat alkoi..." Mies vastasi heti mökönaamalla ja pettymystä sadattelevilla sanoilla. Ja siihen minä: "APRILLIA! Vielä on toivoa!"

Oli kiertopäivä 27/28, olin ajatellut malttaa viikonloppuun ennen testaamista. Alavatsaa oli jo joitakin päiviä nippaillut, aavistuksia oli, mutta en uskaltanut luottaa oireisiin. Kun mies tuli töistä, hän alkoi vaatimalla vaatia, että tekisin testin jo samana päivänä. Niinpä sitten ruokaostoksille mentiin apteekin kautta, ostin erityisherkän testin.

Plussa oli selvä ja vahva. Olo oli typertynyt ja tietysti niin hurjan onnellinen myös. Mietin tuon päivän, oikeastaan koko raskauden ajan, tekeekö kohtalo aprillipiloja. Että missä kohtaa tällä kertaa elämä huutaa: "APRILLIA, et sinä mitään vauvaa saa!"

Mutta nyt voin kuin voinkin vauvapalstakonventioita kunnioittaen käyttää tätä: tuossa se aprillipila nyt tuhisee.  

Ja se tuhina on muuten maailman ihanin ääni!