Aamuyöllä sytytetty valo
lakkaa hiljalleen valaisemasta.
On mahdotonta sanoa milloin
lehti kääntyi ikkunaa kohti.
Vähitellen annan sinulle kaiken,
en tiennyt miten paljon se on.
Sanna Karlström, Saatesanat, Otava 2014
16. päivä syyskuuta. Usein yhäkin pysähdyn kuudennentoista päivän kohdalla, ajattelen täysiä kuukausia, kuinka monta jo kulunut. Kun seuraavaksi on 16. päivä, se on Veikkosen 2-vuotispäivä. Valo (tai ehkä ennemmin sen väheneminen hämäräksi) ja tuoksut vievät vahvasti muistoihin. On uskomatonta, miten jokin illan tai varhaisen aamun hämärä hetki voikin tuntua taas niin samalta kuin kaksi vuotta sitten. Niin paljon, niin vähän on aikaa kulunut.
Voimia Ulpukka syksyn tuomiin tunteisiin ja lähenevään vuosipäivään. <3
VastaaPoistaValoa pimeneviin iltoihin Ulpukka <3 Itsellä se toinen syntymäpäivä otti kovemmalle kuin ensimmäinen ja sitä oli jotenkin vaikea hyväksyä, koska kaikenhan piti jo olla hyvin. (Ja siksihän se suru varmasti löysikin tilaisuutensa tulla, koska kaikki oli hyvin. Valontuoja turvallisesti maailmassa)
VastaaPoistaIme syksyn tuoksuja ja värejä itseesi, niissä voit varmasti tuntea Veikkosen lähelläsi <3
Kiitos Emmi ja Turnip! <3 Kun suru pysyttelee taustalla, sitä melkein kaipaa, ja sitten kun se taas hiipii vierelle, se aina pääsee yllättämään voimakkuudellaan.
VastaaPoista